Nyt onkin ehtinyt tulla pitkä tauko edellisestä blogipäivityksestä, mutta on ollut paljon työkiireitä. Pahoittelut tästä.
Tällä kertaa olisi esittelyssä omasta mielestä yksi kauneimpia ja minulla hyvin viihtynyt huonekasvi. Eli kyseessä on Kliivia, jota myös Isopunasarjaksi kutsutaan (Clivia miniata). Kliivia on Narsissikasvien heimoon kuuluva kasvi. Se on kotoisin Etelä-Afrikasta ja se tuotiin 1800-luvulla Eurooppaan. Nimensä se on saanut lady Charlotte Cliven mukaan. Kliivioita on muitakin lajeja ja näistä huonekasveina kasvatetaan Pikkupunasarjaa (Clivia nobilis), Clivia gerdeniita ja Clivia caulescensia. Kliiviaa on alettu kasvattaa Suomessa n. 1870-luvulla ja se on tavallaan jo perinnekasvi. Kliivia on lievästi myrkyllinen.
Kliivia kasvaa n. puoli metriä korkeaksi ja sen lehtien tummuus ja koko vaihtelee. Kasvista on eri kantoja, joiden piirteissä on variaatioita. Kliivian kukkien väritys myös vaihtelee, yleensä kukat ovat oranssin eri sävyisiä. Omissa kasveissani väri on aika tumma oranssi. Kasvieni alkuperä ei ole ihan selvillä, olen saanut ne eräältä harrastajalta muutama vuosi sitten. Omat kasvini ovat viihtyneet aika hyvin ja ovat kukkineet keväisin. Monissa ohjeissa mainitaan, että Kliivia tarvitsisi pienen talvilevon n. 15 c, jotta se kukkisi, mutta omani ovat olleet ihan tasaisessa lämmössä ikkunalla. Saattaa toki olla, että ikkunat ovat vähän päästäneet talvella viileää läpi ja näin lämpötila on laskenut hieman. Jostain olen myös kuullut ohjeen, että Kliivia tarvitsisi kasvurauhan ja en ole paljon häirinnyt kasvia, eli olen pistänyt kaiken turhan siirtelyn minimiin. Kasvini ovat myös tehneet muutamia uusia sivuversoja.
Kliiviasta on olemassa myös keltainen muoto, jonka satuin tässä vähän aikaa sitten löytämään ja tottakai se lähti matkaan. Kliiviaa voin kyllä suositella vähän isommaksi kasviksi ikkunalle ja muuallekin. Kasvi pitää hajavalosta, mutta sietää myös lievää varjoakin. Kasvista kehittyy ajan myötä tuuhea kasvusto ja kukinnot ovat todella kauniit.