Kasviesittely

Nyt onkin ehtinyt tulla pitkä tauko edellisestä blogipäivityksestä, mutta on ollut paljon työkiireitä. Pahoittelut tästä.

Tällä kertaa olisi esittelyssä omasta mielestä yksi kauneimpia ja minulla hyvin viihtynyt huonekasvi. Eli kyseessä on Kliivia, jota myös Isopunasarjaksi kutsutaan (Clivia miniata). Kliivia on Narsissikasvien heimoon kuuluva kasvi. Se on kotoisin Etelä-Afrikasta ja se tuotiin 1800-luvulla Eurooppaan. Nimensä se on saanut lady Charlotte Cliven mukaan. Kliivioita on muitakin lajeja ja näistä huonekasveina kasvatetaan Pikkupunasarjaa (Clivia nobilis), Clivia gerdeniita ja Clivia caulescensia. Kliiviaa on alettu kasvattaa Suomessa n. 1870-luvulla ja se on tavallaan jo perinnekasvi. Kliivia on lievästi myrkyllinen.

Kliivia kasvaa n. puoli metriä korkeaksi ja sen lehtien tummuus ja koko vaihtelee. Kasvista on eri kantoja, joiden piirteissä on variaatioita. Kliivian kukkien väritys myös vaihtelee, yleensä kukat ovat oranssin eri sävyisiä. Omissa kasveissani väri on aika tumma oranssi. Kasvieni alkuperä ei ole ihan selvillä, olen saanut ne eräältä harrastajalta muutama vuosi sitten. Omat kasvini ovat viihtyneet aika hyvin ja ovat kukkineet keväisin. Monissa ohjeissa mainitaan, että Kliivia tarvitsisi pienen talvilevon n. 15 c, jotta se kukkisi, mutta omani ovat olleet ihan tasaisessa lämmössä ikkunalla. Saattaa toki olla, että ikkunat ovat vähän päästäneet talvella viileää läpi ja näin lämpötila on laskenut hieman. Jostain olen myös kuullut ohjeen, että Kliivia tarvitsisi kasvurauhan ja en ole paljon häirinnyt kasvia, eli olen pistänyt kaiken turhan siirtelyn minimiin. Kasvini ovat myös tehneet muutamia uusia sivuversoja.

Kliiviasta on olemassa myös keltainen muoto, jonka satuin tässä vähän aikaa sitten löytämään ja tottakai se lähti matkaan. Kliiviaa voin kyllä suositella vähän isommaksi kasviksi ikkunalle ja muuallekin. Kasvi pitää hajavalosta, mutta sietää myös lievää varjoakin. Kasvista kehittyy ajan myötä tuuhea kasvusto ja kukinnot ovat todella kauniit.

Kevään odotus osa 2

Kevät alkaa pikkuhiljaa saapua, lumimäärä on jo vähentynyt reilusti. Lumen alta alkaa pilkistää jo vihreää. Puutarha Tahvosten Muratti (Hedera hibernica), kurkistaa jo lumen alta. Ilmeisesti se on talvehtinut ihan hyvin. Minulla on parista talvesta selvinnyt muutama kaupan tunnistamatonkin muratti, mutta ne ovat kuitenkin vielä lumen alla. Kokeilussa on myös ollut jo pari talvea muutamia bambuja. Niistä yksi, Vuoriruokobambu (Fargesia murielae), on pärjännyt kohtuullisesti. Lumen alle jäävät osat säilyvät yleensä hyvin, mutta korkeammat versot kärsivät lumen päällä ja kasvu alkaa aina keväällä lumirajasta. Matalampi, Sasaella masamuneana, on säilynyt paremmin. Minulla on tästä kirjavalehtinen lajike Albostriata. Tämä bambu jää monesti kokonaan lumen alle ja talvehtii kohtuullisesti. Monena talvena kyllä maanpäälliset osat ovat kärsineet, mutta vahva juurakko kasvattaa uutta ja bambu on jopa vähän levinnyt. Isoin bambu Phyllostachys on kärsinyt pahiten talvella, se varmasti aloittaa kasvunsa aivan maan rajasta. Seinustalla minulla kasvaa monenlaisia maksaruohoja, mehitähtiä ja muita mehikasveja sekä kuivemman maan kasveja. Esimerkiksi Lewisioita ja Delosperma sutherlandii. Todella iso yllätys ja ilon aihe on se, että Laventeli on ilmeisesti talvehtinut. Aurinkoista kevään odotusta kaikille!

 Hedera hibernica

 Maksaruohoja

Viherlandian visiitti

Eilen päätin taas pitkästä aikaa suunnata katsastamaan kasvivalikoimaa Viherlandiaan Jyväskylään. Se on Suomen suurimpia puutarha-alan liikkeitä, mistä löytyy kaikkea ihanaa sekä ulos että sisälle. Tämä saattoi olla iso virhe, sillä uusia kasveja ei enää todellakaan mahtuisi kotiin. Ajattelin ottaa valokuvia ja vain ihailla kasveja, mutta tämä taisi vain olla itseni huijaamista. Päästyäni Viherlandiaan suunnistin ensiksi katsomaan kevään kukkasipuli-valikoimaa ja sieltä löytyi heti Begonioita, Gloksinioita ja ulkopuutarhaan Liljoja ja Daalioita sekä lisäksi erikoisempia sipuleita, kuten Sauromatumin mukuloita. Tämän jälkeen päätin käydä Viidakkosiivessä vilkaisemassa Viherlandian asukkaita eli Kallea ja Torstia, jotka ovat papukaijoja. Pojat olivat kovin touhukkaalla tuulella ja esittelivät temppujaan. Vanhemmilleni he antoivat jopa häkin raoista siemeniä. Luulivat varmaan, että nämä ovat nälissään. Siellä oli todella tropiikin tuntu ja paljon oli kasvivalikoimaa.

Kasvusiivessä oli mielenkiintoisia kasveja, kuten Pilkkubegonia (Begonia maculata), Kaaripapinkaura (Billbergia x windii) ja monia orkideoja, kuten Lumikuningatar (Coleogyne cristata) ja Masdevallioita, sekä todella komeita Perhosorkideoja. Lisäksi oli todella kauniita Flamingonkukkia, joiden suojuslehti oli oranssi ja pilkullinen. Kevät oli myös jo saapunut Viherlandiaan ja myynnissä oli Pelargonian taimia ja Petunian ym. ryhmäkasvien taimia. Visiittini ei ollut kauhean pitkä, mutta tuli taas nähtyä monia erikoisempia kasveja ja mukaankin tarttui jotain. Oranssikukkainen Masdevallia lähti mukaan, toivottavasti viihtyy hyvin.

 

 

 

 

 

 

 Pilkkubegonia

 

 

 Viidakkosiiven kasveja

Kirjaesittely

Tässä taannoin piipahdin paikalliseen kirjakauppaan tutkimaan puutarhakirjavalikoimaa. Silmiini osui teos Chilikirja. Innokkaana ja chileistä kiinnostuneena rupesin tutkimaan teosta tarkemmin. Jonkin ajan kuluttua olin selannut kirjan läpi ja ostopäätös varmistui. Kirja vaikutti niin kiinnostavalta ja laadukkaasti tehdyltä, että se oli saatava omaan hyllyyn.

Chilikirja, tekijät Jukka Kilpinen, Tommi Hietavuo ja Teija Aaltonen, kustantaja Gummerus, on sisällöltään todella kattava. Siitä huomaa kirjoittajien todella perehtyneen aiheeseen. Kirjassa on paljon asiaa chileistä ympäri maailmaa ja chilin historiasta. Edellisen kaltaiset asiat herättävät itsessäni aina vain enemmän ja enemmän kiinnostusta kyseessä olevaa kasvia kohtaan. Kirja alkaa lyhyellä johdatuksella chilien maailmaan, jatkaa kirjoittajien omiin tarinoihin, chilin historiaan, eri lajikkeisiin sekä lopussa kasvatukseen ja chilien tieteeseen sekä taksonomiaan. Chililajeista ja taksonomiasta oli todella hyvä osio. Siinä oli kerrottu paljon tietoa eri lajeista ja myös niiden viljelystä. Yleisesti kasvin kasvatukseen kirjassa on hyvin tietoa ja siellä esitellään paljon hyviä ohjeita ja ideoita kotikasvattajalle, unohtamatta vesiviljelyä ja chilibonsaita eli boncheja. Bonchi on siis bonsai-tyyliin kasvatettu chili. Kirjassa annetaan myös ohjeita risteyttämiseen ja kerrotaan hieman jalostuksesta. Villichili-osio on minusta kirjan paras osa. Olen aina ollut kiinnostunut eri hyötykasvien alkuperästä ja luonnonlajeista. Kirjassa esiteltiin monia villichilejä ja kerrottiin niiden luontaisista kasvupaikoista. Lisäksi monista kasveista oli hyvät kuvat. Lopussa oli vielä katsaus chiliharrastukseen ja sen kasvuun maailmalla. Harrastajien haastattelut lopussa olivat innostavia ja kiinnostavia.

Omasta puolestani suosittelen Chilikirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet chileistä ja niiden kasvatuksesta. Todella innokkaille harrastajille kirja tarjoaa myös paljon uutta taksonomiasta ja villichileistä.

Ikkunatarhan hieman vieraampi asukas

Monesti kesäisin minulla on selvä suunnitelma siitä, mitä kasveja ostaisi ruukkuihin ja penkkeihin. Yritän noudattaa sitä, mutta eihän tällaisen kasvihullun kärsivällisyys siihen kykene. Monesti olen miettinyt hankkia ruukkuihin komean Tulisalvian ja viime kesänä olin jo kokonaan unohtanut tämän kasvin, kunnes sellainen tuli yhtäkkiä vastaan työharjoittelussa. Olihan se sitten pakko ostaa. Tulisalvia (Salvia splendens) kuuluu huulikukkaiskasvien heimoon ja se on kotoisin Brasiliasta. Se on meillä tunnettu monesti ryhmäkasvina kesäistutuksissa, esim. ruukuissa. Luonnossa se on monivuotinen n. metrin korkuinen perenna. Myös monet muut salviat ovat hyvin suosittuja, kuten Punasalvia (Salvia coccinea) ja Härmesalvia (Salvia farinaceae). Salvioiden sukuun kuuluu n. 900 lajia.

Salviani kasvoi hyvin kesällä ja alkuperän mukaan päätin kokeilla sen sisälle tuomista syksyllä. Olin lukenut vastaavista kasvatuksista ja päätin tuoda kasvin sisään valoisalle ikkunalle. Tulisalvia tuntui aluksi vähän kärsivän muutoksesta ja alkutalven pimeän ajan se ei paljon kasvanutkaan. Nyt lopputalvesta ja keväällä kasvi on kasvanut jo reilusti, mihin tietysti auttaa todella valoisa kasvupaikka.
  Päätin myös kokeilla Tulisalvian pistokaslisäystä ja otin muutaman pistokkaan ja sijoitin ne aikaisemmin mainitsemaani "kasvatusterraarioon" eli vanhaan myyntipöytään. Laitoin kasveille muovipussin päälle auttamaan kosteuden kanssa ja sijoitin ne valon alle. Nyt noin viikon kuluttua tutkin kasveja ja huomasin, että ne olivat jo jonkin verran juurtuneet ja uutta kasvua oli tulossa. Tämä antoi rohkaisua siitä, että Tulisalvia vaikuttaa aika helposti lisättävältä kasvilta ja se on mukava lisä ikkunalle valoisaan paikkaan. Tulisalviaa on myös helppo lisätä siemenestä.

Kevään odotus osa 1

Noin viikko sitten laitoin ensimmäisiä siemeniä multaan ja nyt moni on jo noussut pintaan. Kylvin tomaatteja lajikkeina Chocolate Cherry, joka on tumman värinen kirsikkatomaattilajike ja Tigerella, joka on nimensä mukainen raidallinen aikainen lajike. Molemmat sopivat hyvin kasvihuoneeseen. Lisäksi kylvin chilejä lajikkeina Goats Weed ja Aji Cristal, Isokirjopeippejä Solenostemon scutellarioides, Risiiniä Ricinus communis ja erilaisia salaatteja. Minulla on ollut käytössä siementen kasvatuksessa vanha myyntipöytä, missä on lasiset reunat. Se on ollut hyvä tässä käytössä ja pistokkaitten lisäyksessä todella hyvä, koska taimet saavat hieman kosteutta lisää. Päälle saa vielä hyvin kasvivalaisimen. Kunhan tämä ensimmäinen erä vähän kasvaa, laitan vielä lisää tomaatteja ja chilejä kylvöön. Lisäksi laitan muutamia yrttejä, kuten basilikaa, sitruunamelissaa ja minttuja. Tästä se kevät pikkuhiljaa alkaa.

Blogin aloitus ja esittely

Hei!
Tervetuloa lukemaan puutarha-aiheista blogiani, jossa kirjoitan erilaisten kasvien kasvatuksesta pohjautuen omiin kokemuksiini. Harrastustani voisi kutsua jopa kasvien keräilyksi, sillä niitä on siunaantunut sisä- ja ulkopuutarhaan melkoinen määrä. Olen aina, jo pienestä, pitäen ollut kiinnostunut luonnosta ja kasveista, joten tämän blogin aloittaminen tuntuu luontevalta. Muistan jo kuinka esikouluikäisenä kävimme koulun kanssa retkellä eläintarhassa ja kotimatkalle lähdettäessä opettaja huomasi minun hävinneen. Hetken päästä ilmestyin linja-autoon kukkapaketti kädessäni. Olin käynyt eläintarhan myymälässä ostamassa matkamuistoksi viherkasvin, jonka lajia/lajiketta en valitettavasti enää muista. Muut ostivat matkamuistoksi pehmoeläimiä, minä olin ainoa jota kiinnostivat vain myymälän myytävät kasvit. Nyt tämä harrastus on muuttunut puolittain ammatiksi, koska valmistuin puutarhuriksi viime vuonna. Toivottavasti blogistani on iloa ja hyötyä myös muille saman alan harrastajille.