Nukkumaijat ja Matit (Marantakasvit)

Tässä blogipostauksessa paneudutaan yhteen omaan keräilykohteeseeni, eli Marantakasveihin ja tarkemmin Nukkumatteihin ja Maijoihin. Marantakasvit ovat kasviheimo joka käsittää noin puoli tuhatta lajia. Heimon lajeja kasvaa pääasiassa Amerikassa, mutta myös muualla tropiikissa. Heimossa on noin 31 sukua ja 550 lajia. Puolet lajeista kuuluu Goeppertea-sukuun, joka on muodostettu 2012. Oman aiheeni suvut ovat Calathea, Ctenanthe, Maranta, Stromanthe, vaikka suuri osa näistä luetaan nykyisin tuohon Goeppertea-sukuun.

Maijat ja Matit ovat hyvin kiinnostava ryhmä kasviharrastajalle. Laji- ja lajikekirjo on kohtuu suuri ja monet ovat osoittautuneet kohtuu helpoiksi hoidettaviksi. Monet kaupoissa myytävät lajikkeet ovat jalostuksen avulla tottuneet huoneoloihin paremmin. Omat kasvini ovat olleet ison ikkunen edessä, mutta talvella valon määrä on kuitenkin ollut vähäistä ja ilmankosteuskin varmasti tippunut, mutta silti ne ovat viihtyneet ja jopa kasvaneet. Eli voin kyllä suositella kyseisiä kasveja harrastajille. Lisäksi lehtien kuviossa ja väreissä on laaja kirjo ja kasvit tuovat heti mieleen sademetsän, joten tropiikin tuntua näillä saa kyllä luotua.

Kasvien kyky kääntää lehtiään valon mukaan on todella kiinnostavaa. Näin kasviharrastajan näkökulmasta tämä on kiinnostava biologinen ominaisuus ja kaikki tälläiset "erikoiset" jutut kasveissa lisäävät itselleni niiden mielenkiintoa. Useat lajit joita myydään kaupoissa ovat kotoisin sademetsistä. Ne ovat aluskasveja sademetsissä ja näin ollen ne viihtyvät myös hieman hämärämmässä esim. puolivarjossa. Kasvi tuntuu arvostavan kosteutta sumuttelun ja kostean mullan osalta. Kostea multa tuntuu olevan hyvä tälle ryhmälle. Liikakastelua on kuitenkin varottava. Kasvi ei hirveästi pidä kuivumisesta.

Ryhmään kuuluu vielä yksi mielenkiintoinen kasvi, eli Calathea allouia, jonka mukuloita käytetään ravinnoksi. Englanninkielisiä nimiä ovat Guinea arrowroot ja sweet corn root. Se on osa trooppisen Amerikan ruokakulttuuria ja sitä ovat käyttäneet ravinnokseen jo Intiaanit esihistoriallisella ajalla. Se oli yksi ensimmäisistä kasveista, joita on otettu alueella viljelyyn.

 Vielä tunnistamaton yksilö 

Raitamatti (Cthenanthe sp./setosa) 

Joulu lähestyy

Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä tekstistä. Pahoitteluni siitä! Koulukiireet ja työhommat ovat vieneet aikaa. Tässä on ehtinyt jo kesä ja syksy kulua ja nyt on ainakin Keski-Suomessa lunta maassa ja talvinen tunnelma. Tänään huomasin postin haettuani, että joulu alkaa lähestyä. Tähän minut herätti lelukuvastot joissa oli jo mainintaa joululahjoista. Samalla huomasin jo miettiväni, että mitä joulukasveja kauppoihin mahtaa ilmestyä tänä jouluna.

Minulle ainakin perinteinen joulukasvi/kukka on Joulutähti (Euphorbia pulcherrima). Se on tyräkkikasveihin kuuluva kasvilaji, joka kasvaa luontaisesti Väli-Amerikassa. Luonnossa se kasvaa pieneksi pensaaksi. Tyräkkikasvit ovat iso kasviheimo ja siihen kuuluu paljon sukuja ja lajeja. Se on monipuolinen heimo ja osa tyräkkikasveista on esim. hyvin samannäköisiä kuin kaktukset. Se on osoitus siitä, että eri suvut ja lajit voivat sopeutua samanlaisiin oloihin eri paikoissa. Eli tässä tapauksessa kaktukset uudessa maailmassa ja tyräkit vanhassa maailmassa. Joulutähti on noussut luultavasti suosituimmaksi joulukukaksi. 1960-luvulla Norjalaiset kehittivät matalia ja punaisia lajikkeita. Sen suosio on kokoajan kasvanut. Sitä viljellään paljon kasvihuoneissa jouluksi. Se on lyhyen päivän kasvi ja vaatii siis oikean valokäsittelyn kukkiakseen. Se on monesti vain joulun kasvi, mutta sitä voi myös kasvattaa sisällä ympäri vuoden.

 Joulutähti

Toinen itselleni perinteinen kasvi on Ritarinkukka eli Jouluamaryllis. Kasvi ei ole oikeasti amaryllis, vaan oikea Amaryllis belladonna on eri kasvi. Ritarinkukat ovat kotoisin Etelä-Amerikasta ja oikea Amaryllis Etelä-Afrikasta. Ritarinkukat eli suku Hippeastrum ovat siis näitä kasveja mitä meillä yleensä jouluna ostetaan ja kasvatetaan. Itse olen kasvattanut omia ritarinkukkia monivuotisina kasveina ja antanut niiden olla "viherkasveina" ikkunalla. Minulla ei ole viileämpää lepopaikkaa tarjota joten kasvit ovat kukkineet kasvattaneet lehtiä miten sattuu ja mihin aikaan vain. Ritarinkukka on uudempi joulukukka, joka on alkanut yleistyä 1980-luvulla. Sekin on kasvattanut nopeasti suosiotaan ja lajikkeita on tarjolla runsaasti. Minua itseäni kiehtoisi kovasti luonnonlajien kasvatus. Oma lukunsa on myös Maatiaisamaryllis. Joka on perinnekasvi. Itsekin sain muutaman pienen sivusipulin tässä taannoin ja toivon niiden menestyvän ja viihtyvän.

 Ritarinkukkia puutarhalla

Muita yleisiä joulukukkia ovat Tulilatva (Kalanchoe blossfeldiana), Ludisia (Ludisia discolor), Jouluruusu (Suku Helleborus), Hyasintti (Hyacinthus orientalis) ja itselleni uudempi ja kiinnostava Ardisia (Ardisia crenata). Tulilatva on kotoisin Itä-Afrikasta ja Madagaskarilta. Ludisia kuuluu Orkideoihin ja on niin sanottu maaorkidea. Eli ei ole epifyytti. Hyasintti on kotoisin Turkin ja Syyrian alueilta. Ardisia on vieraampi omalla kahdalla ja jouluksi olenkin harkinnut ostavani kyseisen kasvin. Se on Keski-Euroopassa ilmeisesti perinteinen joulu- ja syyskukka. Se on kiehtovan oloinen ja kaunis punaisine marjoineen. On myös olemassa valkomarjaisia. Lisäilen tänne sitten hoito-ohjeita, jos satun löytämään ardisian.

 Kerrottu Tulilatva

 Perinteinen punainen Tulilatva