Nukkumaijat ja Matit (Marantakasvit)

Tässä blogipostauksessa paneudutaan yhteen omaan keräilykohteeseeni, eli Marantakasveihin ja tarkemmin Nukkumatteihin ja Maijoihin. Marantakasvit ovat kasviheimo joka käsittää noin puoli tuhatta lajia. Heimon lajeja kasvaa pääasiassa Amerikassa, mutta myös muualla tropiikissa. Heimossa on noin 31 sukua ja 550 lajia. Puolet lajeista kuuluu Goeppertea-sukuun, joka on muodostettu 2012. Oman aiheeni suvut ovat Calathea, Ctenanthe, Maranta, Stromanthe, vaikka suuri osa näistä luetaan nykyisin tuohon Goeppertea-sukuun.

Maijat ja Matit ovat hyvin kiinnostava ryhmä kasviharrastajalle. Laji- ja lajikekirjo on kohtuu suuri ja monet ovat osoittautuneet kohtuu helpoiksi hoidettaviksi. Monet kaupoissa myytävät lajikkeet ovat jalostuksen avulla tottuneet huoneoloihin paremmin. Omat kasvini ovat olleet ison ikkunen edessä, mutta talvella valon määrä on kuitenkin ollut vähäistä ja ilmankosteuskin varmasti tippunut, mutta silti ne ovat viihtyneet ja jopa kasvaneet. Eli voin kyllä suositella kyseisiä kasveja harrastajille. Lisäksi lehtien kuviossa ja väreissä on laaja kirjo ja kasvit tuovat heti mieleen sademetsän, joten tropiikin tuntua näillä saa kyllä luotua.

Kasvien kyky kääntää lehtiään valon mukaan on todella kiinnostavaa. Näin kasviharrastajan näkökulmasta tämä on kiinnostava biologinen ominaisuus ja kaikki tälläiset "erikoiset" jutut kasveissa lisäävät itselleni niiden mielenkiintoa. Useat lajit joita myydään kaupoissa ovat kotoisin sademetsistä. Ne ovat aluskasveja sademetsissä ja näin ollen ne viihtyvät myös hieman hämärämmässä esim. puolivarjossa. Kasvi tuntuu arvostavan kosteutta sumuttelun ja kostean mullan osalta. Kostea multa tuntuu olevan hyvä tälle ryhmälle. Liikakastelua on kuitenkin varottava. Kasvi ei hirveästi pidä kuivumisesta.

Ryhmään kuuluu vielä yksi mielenkiintoinen kasvi, eli Calathea allouia, jonka mukuloita käytetään ravinnoksi. Englanninkielisiä nimiä ovat Guinea arrowroot ja sweet corn root. Se on osa trooppisen Amerikan ruokakulttuuria ja sitä ovat käyttäneet ravinnokseen jo Intiaanit esihistoriallisella ajalla. Se oli yksi ensimmäisistä kasveista, joita on otettu alueella viljelyyn.

 Vielä tunnistamaton yksilö 

Raitamatti (Cthenanthe sp./setosa) 

Joulu lähestyy

Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä tekstistä. Pahoitteluni siitä! Koulukiireet ja työhommat ovat vieneet aikaa. Tässä on ehtinyt jo kesä ja syksy kulua ja nyt on ainakin Keski-Suomessa lunta maassa ja talvinen tunnelma. Tänään huomasin postin haettuani, että joulu alkaa lähestyä. Tähän minut herätti lelukuvastot joissa oli jo mainintaa joululahjoista. Samalla huomasin jo miettiväni, että mitä joulukasveja kauppoihin mahtaa ilmestyä tänä jouluna.

Minulle ainakin perinteinen joulukasvi/kukka on Joulutähti (Euphorbia pulcherrima). Se on tyräkkikasveihin kuuluva kasvilaji, joka kasvaa luontaisesti Väli-Amerikassa. Luonnossa se kasvaa pieneksi pensaaksi. Tyräkkikasvit ovat iso kasviheimo ja siihen kuuluu paljon sukuja ja lajeja. Se on monipuolinen heimo ja osa tyräkkikasveista on esim. hyvin samannäköisiä kuin kaktukset. Se on osoitus siitä, että eri suvut ja lajit voivat sopeutua samanlaisiin oloihin eri paikoissa. Eli tässä tapauksessa kaktukset uudessa maailmassa ja tyräkit vanhassa maailmassa. Joulutähti on noussut luultavasti suosituimmaksi joulukukaksi. 1960-luvulla Norjalaiset kehittivät matalia ja punaisia lajikkeita. Sen suosio on kokoajan kasvanut. Sitä viljellään paljon kasvihuoneissa jouluksi. Se on lyhyen päivän kasvi ja vaatii siis oikean valokäsittelyn kukkiakseen. Se on monesti vain joulun kasvi, mutta sitä voi myös kasvattaa sisällä ympäri vuoden.

 Joulutähti

Toinen itselleni perinteinen kasvi on Ritarinkukka eli Jouluamaryllis. Kasvi ei ole oikeasti amaryllis, vaan oikea Amaryllis belladonna on eri kasvi. Ritarinkukat ovat kotoisin Etelä-Amerikasta ja oikea Amaryllis Etelä-Afrikasta. Ritarinkukat eli suku Hippeastrum ovat siis näitä kasveja mitä meillä yleensä jouluna ostetaan ja kasvatetaan. Itse olen kasvattanut omia ritarinkukkia monivuotisina kasveina ja antanut niiden olla "viherkasveina" ikkunalla. Minulla ei ole viileämpää lepopaikkaa tarjota joten kasvit ovat kukkineet kasvattaneet lehtiä miten sattuu ja mihin aikaan vain. Ritarinkukka on uudempi joulukukka, joka on alkanut yleistyä 1980-luvulla. Sekin on kasvattanut nopeasti suosiotaan ja lajikkeita on tarjolla runsaasti. Minua itseäni kiehtoisi kovasti luonnonlajien kasvatus. Oma lukunsa on myös Maatiaisamaryllis. Joka on perinnekasvi. Itsekin sain muutaman pienen sivusipulin tässä taannoin ja toivon niiden menestyvän ja viihtyvän.

 Ritarinkukkia puutarhalla

Muita yleisiä joulukukkia ovat Tulilatva (Kalanchoe blossfeldiana), Ludisia (Ludisia discolor), Jouluruusu (Suku Helleborus), Hyasintti (Hyacinthus orientalis) ja itselleni uudempi ja kiinnostava Ardisia (Ardisia crenata). Tulilatva on kotoisin Itä-Afrikasta ja Madagaskarilta. Ludisia kuuluu Orkideoihin ja on niin sanottu maaorkidea. Eli ei ole epifyytti. Hyasintti on kotoisin Turkin ja Syyrian alueilta. Ardisia on vieraampi omalla kahdalla ja jouluksi olenkin harkinnut ostavani kyseisen kasvin. Se on Keski-Euroopassa ilmeisesti perinteinen joulu- ja syyskukka. Se on kiehtovan oloinen ja kaunis punaisine marjoineen. On myös olemassa valkomarjaisia. Lisäilen tänne sitten hoito-ohjeita, jos satun löytämään ardisian.

 Kerrottu Tulilatva

 Perinteinen punainen Tulilatva

Muutama valokuva viljelyksiltä

Ajattelin tähän väliin tehdä päivityksen, missä näkyisi puutarhaviljelyksiä yleisemmin. Eli saisi kuvan mitä kasvattelen ulkona. Jotenkin tuntuu, että pihalla viljelysten määrä vain kasvaa ja uutta penkkiä pitää aina välillä perustaa. Kova tauti tämä kasvihulluus :).

Tässä yleiskuva pihan vanhimmasta penkistä, jossa kasvaa paljon kuunliljoja, reunoilla tuijia ja kuusia, joita on leikelty muotoon ym. Ruusujuuri (Rhodeola rosea) on viihtynyt tässä penkissä hyvin.

Alemmassa kuvassa yllä on toinen vanha penkki, missä kasvaa pioneja, tulikellukkaa, useita eri päivänliljoja ja kuunliljoja. Alimmassa kuvassa on punainen kaunokainen (Bellis perennis), joka on itselle yksi lempikukka. Se jaksaa piristää kukinnallaan.

Kasvihuoneeseenkin pääsi jo muuttamaan muutama chili. Löysin mielenkiintoista lajiketta lähimyymälästä, eli Bhut Copenhagen-lajiketta. Kasvihuonekausi alkaa vähän myöhään, kun alku vierähti uuden pohjan teossa huoneeseen. Toivottavasti nyt saadaan asukkaita nopeasti muuttamaan uudistettuihin tiloihin. Aion kirjoittaa myöhemmin lisää kasvihuoneen kuulumisista. Toivottelen kaikille lukijoille aurinkoista kesän jatkoa ja hyviä kasvatuksia!

Kasviesittely (Pasuunat/Pasuunakukat)

Tällä kertaa kasvina olisi Pasuunakukka/Pasuunakukat (Brugmansia). Pasuunat ovat monivuotisia, rehevä ja voimakaskasvuisia kasveja. Osa melkein pieniä puita tai pensaita. Ne kuuluvat Koisokasvien heimoon, eli ovat samaa heimoa kuin tutut hyötykasvit tomaatti, peruna ja munakoiso esimerkiksi. Koisokasvien heimo on iso ja se sisältää paljon tuttuja kasveja puutarhurille, koristekasveista esim. petuniat ja lyhtykoisot. Pasuunoiden sukuun kuuluu n. 7 lajia. Monissa lähteissä lajit mainitaan kohtuu pitkäikäisiksi. Pasuunat ovat kotoisin Etelä-Amerikasta.

Itse oman pasuunakukkani sain pistokkaana viime kesänä. Istutin sen aika myöhään kesällä ja se ei ehtinyt paljon kasvaa loppukesän aikana. Talveksi minulla ei pienten remonttihommien puolesta ollut suositeltua talvetuspaikkaa viileämmässä. Muutamista paikoista olen löytänyt suositelluksi lämpötilaksi +5-7 C. Myös +10 C on mainittu. Oma kasvini jäi ikkunalle ja se tiputti suurimman osan lehdistään ja jäi melkein pelkäksi oksaksi ruukkuunsa. Kevään tullen alkoi yllättäen uutta kasvua ilmestyä ja valon lisäännyttyä kasvua on koko ajan tullut lisää. Tällä hetkellä kasvi on noin 1-1,2 m korkea ja siinä on paljon isoja lehtiä. Luulin talvella jo, että kasvi on mennyttä. Toivoa kuitenkin oli, kun runko pysyi kauniin vihreänä. Luultavasti kukinta voi häiriintyä liian lämpimän talvetuspaikan osalta. Lisävalo talvella olisi luultavasti pelastanut myös paljon. Ilman kukintaakin kasvi on kyllä todella upea ilmestys kookkaana ja rehevänä. Tuo todellista tropiikin tuntua.

Oman kasvini tarkaa lajia minulla ei ole tiedossa, mutta luulisin sen olevan enkelipasuuna, joka on (B.aureum) ja (B.versicolor) risteymä. Asia saattaa selvitä, kun tapaus suostuu kukkimaan. Olisi myös kiinnostavaa saada lajeja kasvatukseen, sillä minua on aina kiinnostaneet luonnonlajit ja eri kasvien alkuperä. Täytyy ahkerasti seurata puutarhojen pasuuna-valikoimaa, jos onnistuisi löytämään luonnonlajeja. Kiinnostavaa olisi myös kasvattaa kasvia viherhuoneessa oikeassa lämmössä ja olosuhteissa. Näistä kokeiluista sitten joskus myöhemmin lisää...

Kesän muistoja

Blogin kirjoituksessa on taas ollut pitkä tauko. Koulutyöt ovat vieneet paljon aikaa. Nyt kevättä kohti yritän terästäytyä blogin kirjoittamisessa. Tähän väliin ja talven pimeyteen on hyvä muistella viime kesää...

 

Näin komeasti kukki Sormustinkukka puutarhassa viime kesänä. Tämä on kylvetty jostain siemensekoituksesta, joten tarkka lajike ei ole tiedossa.

 

 Ylemmässä kuvassa kukkii Kanadalainen ruusujaloste. Lajike on viihtynyt kohtalaisen hyvin puutarhassa vaikka välillä se on palelluttanut versoja. Kukat ovat suuret ja kauniin väriset. Alemmassa kuvassa on lähikuva Kaunokaisesta (Bellis perennis). Ne ovat todella hauskoja pieniä kukkijoita. Kaunokainen on myös Suomessa luonnonvarainen kasvi.