Kevään odotus osa 2

Kevät alkaa pikkuhiljaa saapua, lumimäärä on jo vähentynyt reilusti. Lumen alta alkaa pilkistää jo vihreää. Puutarha Tahvosten Muratti (Hedera hibernica), kurkistaa jo lumen alta. Ilmeisesti se on talvehtinut ihan hyvin. Minulla on parista talvesta selvinnyt muutama kaupan tunnistamatonkin muratti, mutta ne ovat kuitenkin vielä lumen alla. Kokeilussa on myös ollut jo pari talvea muutamia bambuja. Niistä yksi, Vuoriruokobambu (Fargesia murielae), on pärjännyt kohtuullisesti. Lumen alle jäävät osat säilyvät yleensä hyvin, mutta korkeammat versot kärsivät lumen päällä ja kasvu alkaa aina keväällä lumirajasta. Matalampi, Sasaella masamuneana, on säilynyt paremmin. Minulla on tästä kirjavalehtinen lajike Albostriata. Tämä bambu jää monesti kokonaan lumen alle ja talvehtii kohtuullisesti. Monena talvena kyllä maanpäälliset osat ovat kärsineet, mutta vahva juurakko kasvattaa uutta ja bambu on jopa vähän levinnyt. Isoin bambu Phyllostachys on kärsinyt pahiten talvella, se varmasti aloittaa kasvunsa aivan maan rajasta. Seinustalla minulla kasvaa monenlaisia maksaruohoja, mehitähtiä ja muita mehikasveja sekä kuivemman maan kasveja. Esimerkiksi Lewisioita ja Delosperma sutherlandii. Todella iso yllätys ja ilon aihe on se, että Laventeli on ilmeisesti talvehtinut. Aurinkoista kevään odotusta kaikille!

 Hedera hibernica

 Maksaruohoja

Viherlandian visiitti

Eilen päätin taas pitkästä aikaa suunnata katsastamaan kasvivalikoimaa Viherlandiaan Jyväskylään. Se on Suomen suurimpia puutarha-alan liikkeitä, mistä löytyy kaikkea ihanaa sekä ulos että sisälle. Tämä saattoi olla iso virhe, sillä uusia kasveja ei enää todellakaan mahtuisi kotiin. Ajattelin ottaa valokuvia ja vain ihailla kasveja, mutta tämä taisi vain olla itseni huijaamista. Päästyäni Viherlandiaan suunnistin ensiksi katsomaan kevään kukkasipuli-valikoimaa ja sieltä löytyi heti Begonioita, Gloksinioita ja ulkopuutarhaan Liljoja ja Daalioita sekä lisäksi erikoisempia sipuleita, kuten Sauromatumin mukuloita. Tämän jälkeen päätin käydä Viidakkosiivessä vilkaisemassa Viherlandian asukkaita eli Kallea ja Torstia, jotka ovat papukaijoja. Pojat olivat kovin touhukkaalla tuulella ja esittelivät temppujaan. Vanhemmilleni he antoivat jopa häkin raoista siemeniä. Luulivat varmaan, että nämä ovat nälissään. Siellä oli todella tropiikin tuntu ja paljon oli kasvivalikoimaa.

Kasvusiivessä oli mielenkiintoisia kasveja, kuten Pilkkubegonia (Begonia maculata), Kaaripapinkaura (Billbergia x windii) ja monia orkideoja, kuten Lumikuningatar (Coleogyne cristata) ja Masdevallioita, sekä todella komeita Perhosorkideoja. Lisäksi oli todella kauniita Flamingonkukkia, joiden suojuslehti oli oranssi ja pilkullinen. Kevät oli myös jo saapunut Viherlandiaan ja myynnissä oli Pelargonian taimia ja Petunian ym. ryhmäkasvien taimia. Visiittini ei ollut kauhean pitkä, mutta tuli taas nähtyä monia erikoisempia kasveja ja mukaankin tarttui jotain. Oranssikukkainen Masdevallia lähti mukaan, toivottavasti viihtyy hyvin.

 

 

 

 

 

 

 Pilkkubegonia

 

 

 Viidakkosiiven kasveja

Kirjaesittely

Tässä taannoin piipahdin paikalliseen kirjakauppaan tutkimaan puutarhakirjavalikoimaa. Silmiini osui teos Chilikirja. Innokkaana ja chileistä kiinnostuneena rupesin tutkimaan teosta tarkemmin. Jonkin ajan kuluttua olin selannut kirjan läpi ja ostopäätös varmistui. Kirja vaikutti niin kiinnostavalta ja laadukkaasti tehdyltä, että se oli saatava omaan hyllyyn.

Chilikirja, tekijät Jukka Kilpinen, Tommi Hietavuo ja Teija Aaltonen, kustantaja Gummerus, on sisällöltään todella kattava. Siitä huomaa kirjoittajien todella perehtyneen aiheeseen. Kirjassa on paljon asiaa chileistä ympäri maailmaa ja chilin historiasta. Edellisen kaltaiset asiat herättävät itsessäni aina vain enemmän ja enemmän kiinnostusta kyseessä olevaa kasvia kohtaan. Kirja alkaa lyhyellä johdatuksella chilien maailmaan, jatkaa kirjoittajien omiin tarinoihin, chilin historiaan, eri lajikkeisiin sekä lopussa kasvatukseen ja chilien tieteeseen sekä taksonomiaan. Chililajeista ja taksonomiasta oli todella hyvä osio. Siinä oli kerrottu paljon tietoa eri lajeista ja myös niiden viljelystä. Yleisesti kasvin kasvatukseen kirjassa on hyvin tietoa ja siellä esitellään paljon hyviä ohjeita ja ideoita kotikasvattajalle, unohtamatta vesiviljelyä ja chilibonsaita eli boncheja. Bonchi on siis bonsai-tyyliin kasvatettu chili. Kirjassa annetaan myös ohjeita risteyttämiseen ja kerrotaan hieman jalostuksesta. Villichili-osio on minusta kirjan paras osa. Olen aina ollut kiinnostunut eri hyötykasvien alkuperästä ja luonnonlajeista. Kirjassa esiteltiin monia villichilejä ja kerrottiin niiden luontaisista kasvupaikoista. Lisäksi monista kasveista oli hyvät kuvat. Lopussa oli vielä katsaus chiliharrastukseen ja sen kasvuun maailmalla. Harrastajien haastattelut lopussa olivat innostavia ja kiinnostavia.

Omasta puolestani suosittelen Chilikirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet chileistä ja niiden kasvatuksesta. Todella innokkaille harrastajille kirja tarjoaa myös paljon uutta taksonomiasta ja villichileistä.

Ikkunatarhan hieman vieraampi asukas

Monesti kesäisin minulla on selvä suunnitelma siitä, mitä kasveja ostaisi ruukkuihin ja penkkeihin. Yritän noudattaa sitä, mutta eihän tällaisen kasvihullun kärsivällisyys siihen kykene. Monesti olen miettinyt hankkia ruukkuihin komean Tulisalvian ja viime kesänä olin jo kokonaan unohtanut tämän kasvin, kunnes sellainen tuli yhtäkkiä vastaan työharjoittelussa. Olihan se sitten pakko ostaa. Tulisalvia (Salvia splendens) kuuluu huulikukkaiskasvien heimoon ja se on kotoisin Brasiliasta. Se on meillä tunnettu monesti ryhmäkasvina kesäistutuksissa, esim. ruukuissa. Luonnossa se on monivuotinen n. metrin korkuinen perenna. Myös monet muut salviat ovat hyvin suosittuja, kuten Punasalvia (Salvia coccinea) ja Härmesalvia (Salvia farinaceae). Salvioiden sukuun kuuluu n. 900 lajia.

Salviani kasvoi hyvin kesällä ja alkuperän mukaan päätin kokeilla sen sisälle tuomista syksyllä. Olin lukenut vastaavista kasvatuksista ja päätin tuoda kasvin sisään valoisalle ikkunalle. Tulisalvia tuntui aluksi vähän kärsivän muutoksesta ja alkutalven pimeän ajan se ei paljon kasvanutkaan. Nyt lopputalvesta ja keväällä kasvi on kasvanut jo reilusti, mihin tietysti auttaa todella valoisa kasvupaikka.
  Päätin myös kokeilla Tulisalvian pistokaslisäystä ja otin muutaman pistokkaan ja sijoitin ne aikaisemmin mainitsemaani "kasvatusterraarioon" eli vanhaan myyntipöytään. Laitoin kasveille muovipussin päälle auttamaan kosteuden kanssa ja sijoitin ne valon alle. Nyt noin viikon kuluttua tutkin kasveja ja huomasin, että ne olivat jo jonkin verran juurtuneet ja uutta kasvua oli tulossa. Tämä antoi rohkaisua siitä, että Tulisalvia vaikuttaa aika helposti lisättävältä kasvilta ja se on mukava lisä ikkunalle valoisaan paikkaan. Tulisalviaa on myös helppo lisätä siemenestä.