Kesän varovainen odotus

Taas sitä pitkän ja varsinkin harmaan alkutalven jälkeen huomaa, että viime aikoina näyttäytynyt aurinko saa vihreät sormet syyhyämään. Kasvikirjat ovat jo yllättäen tarttuneet käteen ja alkaa visioita kesää varten syntyä. Uusi innostava kasvikirja-löytö oli Catherine Delvauxin 100 Upeaa Ruukkuistutusta. Kirja on todella kauniisti kuvitettu ja sisällöltään todella innostava. Vinkit sopivat niin sisäpuutarhaan, ulos pieneen pihaan kuin isompaankin tilaan. Itselleni kirjat toimivat loistavina inspiraation lähteinä. Tästäkin kirjasta syntyi monia ideoita ensi kesää varten, niistä sitten tuonnempana. 

Huomaa että lisääntynyt aurinko saa myös kasvit heräilemään hiljaiselosta. Uutta kasvua on monissa nähtävissä ja osasta olen ottanut jo pistokkaita. Pitäisi vielä ottaa urakaksi vaihtaa osalle uudet mullat ja isommat ruukut. Muutama viime kesältä talvettamani chili voi myös erittäin hyvin. Tehokas valo on saanut aikaan paljon uutta kasvua ja osa jopa kukki. Minulla on käytössä n. 70w kasvivalaisin. Lajikkeina oli harvinaisempia ja tulisempia edustajia. Saa taas toivoa, että tulee hyvä kesä ja sato olisi hyvä. 

Kuvassa kaunista uutta kasvua esittelee Piilokukka (Crypthantus sp.) joka kuuluu Ananaskasvien heimoon. Ananaskasvit ovat hyvin lajirikas heimo ja monet heimon kasvit ovat epifyyttejä. 

Muutama siemenkuvastokin tupsahti postiluukusta ja pitäisi vielä jureksien ja muiden siemeniä tilata. Siemenperunat ehdinkin jo tilata tänä vuonna hyvissä ajoin, mikä ei ole tapaistani. Lajikkeita perunan osalta tulee n. 5-6 eri lajiketta. Viime vuonna kasvatuksessa oli Timo ja punertava muistaakseni Rosamunda, sekä King Edward-lajike, joka on vanhempi ja hieman harvinaisempi lajke. Etelä-Amerikkalaiset lajikkeet kiinnostaisivat mutta niitä harvemmin näkee euroopassa myynnissä. Peruna on aina kasvina minua kiehtonut. Se on tärkeä ruokakasvi, mutta sillä on myös värikäs historia ja monissa viljelymaissa kehittynyttä omaa "kulttuuria". Perunasta on jalostettu valtava määrä viljelylajikkeita ja sen on yksi maailman tärkeimpiä ruokakasveja. Perunoistakin voisi kirjoitella tuonnempana lisää, mutta nyt toivotan kaikille hyvää kevättä ja kesän odotusta. Lisäksi hyviä kasvatuksia ja kasvien iloa! Seuraavaan postaukseen. 

Puutarhapäiväkirja Osa 1

Kesällä kun tulee touhuttua ulko- ja sisäkasvien kanssa enemmän, niin ajattelin, että voisi ryhtyä pitämään pientä päiväkirjaa. Päivittäisin tarinoita puutarhan kuulumisista ja ylä- ja alamäistä. Pihalla tapahtuu monenlaista ja niistä olisi nyt tarkoitus kirjoittaa.

Kasvihuoneeseen tosiaan sain istutettua tomaatit ja osan chileistä. Tomaattilajikkeina on Moneymaker, Indigo Rose, amppelitomaatti Donna, keltainen tunnistamaton, punainen sydäntomaatti ja Micro Tom. Chileinä tällä hetkellä Chocolate Scotch Bonnet, Trinidad Moruga Scorpion ja Aji Cristal. Trinidad Moruga Scorpion ja Chocolate Scotch Bonnet ovat todella tulisia chilejä ja niistä ajattelin tehdä jauhetta maustamiseen. Aji Cristal on noin keski-tulinen/mieto, voisiko sanoa kohtuullisen tulinen ja sen varmaan säilön etikkaan. Tomaateissa on jo raakileita ja pari kesää vaivannut huono pölyttyminen ei nyt näytä olevan ongelma. Chileissä näyttää nyt olevan tulosssa ensimmäiset kukat.

Chilit kasvamassa.

Puutarha näyttää säästyneen hyvin talvivaurioilta ja oikeastaan mitään ei ole kuollut, vaikka minulla usein on kokeilussa kaikkia erikoisuuksia. Ainoastaan Kamtsatkan alppiruusu oli vähän aurinkoisessa paikassa ja sen siirrän nyt enemmän varjoon. Muutaman päivän sade on tehnyt puutarhasta nyt niin vehreän ja nyt alkava lämpö varmasti saa kasvua aikaan. Bambu Sasaella masamunuena näyttää taas lähtevän hyvin kasvuun. Maanpäällinen kasvusto kärsii usein talvella, mutta juuristo on vahva ja uutta kasvua nousee nyt taas pintaan. Lajille on luvattu kylmänkestoa -17-(-20) C. Ilmeisesti suojaisa paikka ja lumisuoja on auttanut.

Kultatyräkki (Euphorbia polychroma) komeissa väreissään. Tämä on kyllä todella kaunis perenna ja vaikuttaa hyvin kestävältä ja helppohoitoiselta.

Perennapenkin vehreää kasvustoa. Kuvassa Jalopähkämö (Stachys macrantha), Vuorenkilpi (Bergenia sp.), Tuijia ja Töyhtöangervo.

Kuunliljat ja Saniaiset ovat nyt vielä availleet lehtiään ja vihreää alkaa olla. Päivittelen taas lisää piakkoin. Hyvää ja mukavaa viikkoa kaikille!

Kesän alku

Kesä on sitten vihdoin alkanut. Viimein ovat lämmöt päässeet tänne pohjolaan ja on todella saanut nauttia ulkoilmasta, Puutarhassa monet kasvit ovat jo nousseet ja puihin ja pensaisiin tulleet lehdet. Liljat (Lilium) ja pionit (Paeonia) ovat kovassa kasvussa ja vuorikaunokki (Centaurea montana) esimerkiksi on jo todella pitkällä, Kevätkaihonkukka (Omphalodes verna) kukkii jo kauniin sinisenä.

Kuvassa Kevätkaihonkukka kukkii komeasti ilta-auringossa. 

Viimein aloin myös kasvihuonetta viritellä kuntoon. Minulla oli kova visio kasvattaa suurin osa kesän syötävistä itse, mutta saa nähdä miten käy. Perunat kylvin juuri ja tomaatit istutin Kekkilän luonnonmukaisiin kasvualustoihin, mitkä ovat kooltaan juuri sopivia ja niitä saa kaksi hyvin vierekkäin. Niissä on valmiiksi ravinteet. Istutin kyllä neljä tainta samaan, joten voi olla, että on lannoitettava taimia lisää. Lajikkeina on muutama, pihvitomaattia ja keltaista tomaattia. Toivotaan hyvää satoa. Peruna-lajikkeina oli Annabelle, Mozart ja Timo.

Siirsin kasvihuoneeseen myös banaanin (Musa acuminata Dwarf Cavendish) eli kääpiöbanaanin, Lajike Dwarf Cavendish on pienikokoinen lajike, eikä ilmeisesti kasva 2-3 metriä suuremmaksi. Lajike on saanut nimensä William Cavendishin Devonshiren 6. herttuan mukaan. Hän ja hänen pääpuutarhurinsa Joseph Paxton kasvattivat sitä Chatsworth Housen kasvihuoneissa. Banaanien taksonomia on ollut vähän sekava ja sitä on muuteltu paljon, joten tieteelliset nimet voivat eri lähteissä vaihdella. Suomalainen kasvitieteilijä Markku Häkkinen on tutkinut paljon banaaneja ja on yksi niiden johtavia asiantuntijoita. Cavendish-lajikkeet ovat nykyään myös päälajikkeita banaanien kaupallisessa viljelyssä, koska Panaman tauti (Fusarium oxysporum) tuhosi paljolti kaupallisessa viljelyssä aikaisemmin käytetyn Gros Michel-lajikkeen. Nyt näyttää, että uudet kannat uhkaavat myös Cavendish-lajikkeita. Panaman tauti on virallisesti sienitauti. Sen takia viljelmillä joudutaan tekemään useita ruiskutuksia kasvukaudella. Toisena banaanina minulla on kasvamassa Musa basjoo, joka on ilmeisesti kylmänkestävin banaanilaji.

Ylemmässä kuvassa tomaatteja kasvusäkeissä ja alemmassa kasvihuonetta yleensä ja banaanit. 

Mielenkiintoisia henkilöitä Kasvitieteen ja Puutarhan alalta

Olen aina ollut luonnontieteiden ohella kiinnostunut myös historiasta ja suuri mielenkiinto on ollut tutkia luonnontieteen tekijöitä entisajoilta. Se on myös toiminut inspiraationa omissa opinnoissa. Kasvit kun ovat aina kiinnostaneet, niin paljon on tullut tutustuttua kasvitieteilijöihin ja puutarhureihin. Tässä tekstissä esittelisin kaksi kuuluisaa kasvitieteilijää ja puutarhuria. Eli Joseph Paxton ja Joseph Dalton Hooker.

Joseph Paxton loi merkittävän uran puutarhurina ja kasvitieteilijänä ja oli myös parlamentin jäsen. Hän syntyi 3. elokuuta Bedfordshiressä. Hän oli viljelijäperheestä kotoisin ja kotona hänen mielenkiintonsa kasveihin varmasti syntyi. Hän työskenteli useissa puutarhurin töissä ennen kuin Royal Horticultural Society palkkasi hänet. Hän vaikutti monet kyvyillään ja oli alallaan erittäin etevä. William Cavendish (Devonshiren 6. herttua) palkkasi hänet puutarhuriksi kartanoonsa Chatsworth houseen. Heistä tuli hyviä ystäviä ja molemmilla oli suuri kiinnostus kasveihin ja luontoon. He erikoistuivat orkideojen kasvatukseen ja herttuan kokoelma oli yksi komeimpia. Paxton oli myös arkkitehti ja suunnitteli kasvihuoneita Chatsworthiin. Joissa kasvoi monia trooppisia ja eksoottisia kasveja. Esim. Musa cavendishii ja Jättilumme.

Paxtonin maine suunnittelijana ja arkkitehtina myös kasvoi ja hän hoiti monia muita suunnittelutöitä ja puutarhurin töitä sen lisäksi, että oli pääpuutarhurina Chatsworth housessa. Hän suunnitteli puistoja esim. ja on suunnitellut Kristallipalatsin joka rakennettiin Lontoon maailmannäyttelyyn 1851. Siihen hän otti mallia samantyylisestä kasvihuoneesta, jonka oli suunnitellut Chatsworthiin. Paxton myös osallistui Kew Gardensin kehittämiseen.

Joseph Dalton Hooker (30.kesäkuuta 1817-10.joulukuuta 1911) oli Englantilainen kasvitieteilijä, tutkimusmatkailija ja luonnontieteilijä. Hookerin kiinnostus kasveihin alkoi nuorena, hän kävi isänsä kasvitieteen luennoilla jo hyvin nuorena. Hänen uransa muodostui useista tutkimusmatkoista, joilta löytyi paljon uusia kasvilajeja. Lisäksi hän toimi Kew Gardensin johtajana. Hän teki tutkimusmatkoja Himalajalle. Suurina kasvilöytöinä olivat erilaiset Rhododendronit, eli Alppiruusut, esim. Rhododendron dalhousiae ja Rhododendron edgeworthii. Hooker myös piti ahkerasti päiväkirjaa matkoilla ja monia havaintoja ja kokemuksia oli tarkkaan kirjattu.

Viimeiseltä matkalta palattuaan Hooker nimitettiin Kew Gardensin johtajaksi. Hooker kehitti kovasti Kew Gardensia ja on sanottu, että ilman hänen sukuaan Kew ei olisi sama mitä on nyt. Hänet nimittäin valittiin tähän työhän isänsä seuraajaksi ja hänen jälkeensä työtä jatkoi hänen vävynsä. Hooker oli myös Charles Darwinin ystävä ja tukija. Hän myös kannusti Darwinia julkaisemaan teoksensa Origin of species, eli Lajien synty.

Molemmat miehet ovat jättäneet suuren jäljen kasvitieteen ja puutarhatieteen historiaan. Suuri ihailun aihe on molempien miesten valtava intohimo ja rakkaus sitä kohtaan mitä tekee. Siitä on hyvä ottaa mallia,

Kylmänkestävät kaktukset ja mehikasvit

Tähän tekstiin ajatus syntyi kaktuksesta jonka sain tilauksen mukana Saksasta. Opuntia polycantha on kasvi jonka kylmän kestävyydestä satuin löytämään tietoa. Tätä lajia tavataan Uudessa Maailmassa ja sitä esiintyy Länsi-Kanadassa, Keski- ja Länsi-Yhdysvalloissa ja Chihuahuassa Meksikossa. Sen elinympäristöjä ovat monenlaiset alueet, mutta pääasiassa sitä tavataan savanneilla, mäntymetsissä ja esim. pensaikoissa. Lajin ulkomuoto on samantyylinen kuin monilla Opuntia-lajeilla, eli tästä tulee Mikki Hiiren korvat mieleen :). Laji on täynnä vankkoja piikkejä ja ainakin oma yksilöni on ollut tämän takia jopa hankala hoidettava.

Jotkut puutarhat ja viljelmät mainostavat kasvia aika kylmän kestäväksi ja tuo esiintyminen jopa Kanadassa antaisi paljon viitteitä tästä. Oma kasvini on kasvanut ihan sisätiloissa ja en ole kokeillut ulkona kasvatusta, ainakaan vielä. Olen lukenut, että paikoissa joissa pakkanen laskee noin -20 C kasvia olisi kasvatettu. Suomen oloissa lumisuoja ainakin olisi todella tärkeä, koska täällä pakkasta saattaa olla reilusti enemmän. Ongelmaksi voi myös tulla märkyys. Kasvin juuristo ei varmaan siedä keväällä sulamisvesiä ja kasvupaikkana olisi todella oltava hyvin vettä läpäisevä paikka. Joku suoja myös olisi hyvä, joka ohjaisi sulamisvedet pois kaktuksen päältä. Tämän lajin taimia saa aika edullisesti ja olen vakavissani miettinyt kokeilla yhden kasvatusta ulkona. Lajille olen löytänyt tiedon, että se saattaisi menestyä zone 3:lla, eli Skandinaviassa esimerkiksi. Zone 3:lla pakkanen voi laskea -30 C. Tämä antaisi rohkaisua kokeiluun. Ensi kesänä yritän saada projektin eteenpäin.

Muita mielenkiintoisia kokeiltavia olisivat esim. Opuntia fragilis, Opuntia humifusa, myös suvut Escobaria ja Echinocereus. Kahden viimeisen suvun lajeista, jotka sopisivat pohjoiseen ilmastoon en löytänyt ihan tarkkaa tietoa.

Myös muita mehikasveja esim. sukuja Yucca, Agave ja Hesperaloe on kokeiltu. Sielläkin on muutamia mielenkiintoisia lajeja, jotka kestävät kylmää yllättävän hyvin. Yucca glauca ja Hesperaloe parviflora olisivat ainakin mielenkiintoisia kokeiltavia.

Ensi kesänä olisi kokeiluja tarkoitus tehdä. Sopiva paikka löytyisi kyllä, mutta tuo lumen sulamisvesi on ongelma, johon pitäisi löytää ratkaisu. No, tässähän on vielä kevät ja kesä aikaa keksiä se.

Nukkumaijat ja Matit (Marantakasvit)

Tässä blogipostauksessa paneudutaan yhteen omaan keräilykohteeseeni, eli Marantakasveihin ja tarkemmin Nukkumatteihin ja Maijoihin. Marantakasvit ovat kasviheimo joka käsittää noin puoli tuhatta lajia. Heimon lajeja kasvaa pääasiassa Amerikassa, mutta myös muualla tropiikissa. Heimossa on noin 31 sukua ja 550 lajia. Puolet lajeista kuuluu Goeppertea-sukuun, joka on muodostettu 2012. Oman aiheeni suvut ovat Calathea, Ctenanthe, Maranta, Stromanthe, vaikka suuri osa näistä luetaan nykyisin tuohon Goeppertea-sukuun.

Maijat ja Matit ovat hyvin kiinnostava ryhmä kasviharrastajalle. Laji- ja lajikekirjo on kohtuu suuri ja monet ovat osoittautuneet kohtuu helpoiksi hoidettaviksi. Monet kaupoissa myytävät lajikkeet ovat jalostuksen avulla tottuneet huoneoloihin paremmin. Omat kasvini ovat olleet ison ikkunen edessä, mutta talvella valon määrä on kuitenkin ollut vähäistä ja ilmankosteuskin varmasti tippunut, mutta silti ne ovat viihtyneet ja jopa kasvaneet. Eli voin kyllä suositella kyseisiä kasveja harrastajille. Lisäksi lehtien kuviossa ja väreissä on laaja kirjo ja kasvit tuovat heti mieleen sademetsän, joten tropiikin tuntua näillä saa kyllä luotua.

Kasvien kyky kääntää lehtiään valon mukaan on todella kiinnostavaa. Näin kasviharrastajan näkökulmasta tämä on kiinnostava biologinen ominaisuus ja kaikki tälläiset "erikoiset" jutut kasveissa lisäävät itselleni niiden mielenkiintoa. Useat lajit joita myydään kaupoissa ovat kotoisin sademetsistä. Ne ovat aluskasveja sademetsissä ja näin ollen ne viihtyvät myös hieman hämärämmässä esim. puolivarjossa. Kasvi tuntuu arvostavan kosteutta sumuttelun ja kostean mullan osalta. Kostea multa tuntuu olevan hyvä tälle ryhmälle. Liikakastelua on kuitenkin varottava. Kasvi ei hirveästi pidä kuivumisesta.

Ryhmään kuuluu vielä yksi mielenkiintoinen kasvi, eli Calathea allouia, jonka mukuloita käytetään ravinnoksi. Englanninkielisiä nimiä ovat Guinea arrowroot ja sweet corn root. Se on osa trooppisen Amerikan ruokakulttuuria ja sitä ovat käyttäneet ravinnokseen jo Intiaanit esihistoriallisella ajalla. Se oli yksi ensimmäisistä kasveista, joita on otettu alueella viljelyyn.

 Vielä tunnistamaton yksilö 

Raitamatti (Cthenanthe sp./setosa) 

Joulu lähestyy

Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä tekstistä. Pahoitteluni siitä! Koulukiireet ja työhommat ovat vieneet aikaa. Tässä on ehtinyt jo kesä ja syksy kulua ja nyt on ainakin Keski-Suomessa lunta maassa ja talvinen tunnelma. Tänään huomasin postin haettuani, että joulu alkaa lähestyä. Tähän minut herätti lelukuvastot joissa oli jo mainintaa joululahjoista. Samalla huomasin jo miettiväni, että mitä joulukasveja kauppoihin mahtaa ilmestyä tänä jouluna.

Minulle ainakin perinteinen joulukasvi/kukka on Joulutähti (Euphorbia pulcherrima). Se on tyräkkikasveihin kuuluva kasvilaji, joka kasvaa luontaisesti Väli-Amerikassa. Luonnossa se kasvaa pieneksi pensaaksi. Tyräkkikasvit ovat iso kasviheimo ja siihen kuuluu paljon sukuja ja lajeja. Se on monipuolinen heimo ja osa tyräkkikasveista on esim. hyvin samannäköisiä kuin kaktukset. Se on osoitus siitä, että eri suvut ja lajit voivat sopeutua samanlaisiin oloihin eri paikoissa. Eli tässä tapauksessa kaktukset uudessa maailmassa ja tyräkit vanhassa maailmassa. Joulutähti on noussut luultavasti suosituimmaksi joulukukaksi. 1960-luvulla Norjalaiset kehittivät matalia ja punaisia lajikkeita. Sen suosio on kokoajan kasvanut. Sitä viljellään paljon kasvihuoneissa jouluksi. Se on lyhyen päivän kasvi ja vaatii siis oikean valokäsittelyn kukkiakseen. Se on monesti vain joulun kasvi, mutta sitä voi myös kasvattaa sisällä ympäri vuoden.

 Joulutähti

Toinen itselleni perinteinen kasvi on Ritarinkukka eli Jouluamaryllis. Kasvi ei ole oikeasti amaryllis, vaan oikea Amaryllis belladonna on eri kasvi. Ritarinkukat ovat kotoisin Etelä-Amerikasta ja oikea Amaryllis Etelä-Afrikasta. Ritarinkukat eli suku Hippeastrum ovat siis näitä kasveja mitä meillä yleensä jouluna ostetaan ja kasvatetaan. Itse olen kasvattanut omia ritarinkukkia monivuotisina kasveina ja antanut niiden olla "viherkasveina" ikkunalla. Minulla ei ole viileämpää lepopaikkaa tarjota joten kasvit ovat kukkineet kasvattaneet lehtiä miten sattuu ja mihin aikaan vain. Ritarinkukka on uudempi joulukukka, joka on alkanut yleistyä 1980-luvulla. Sekin on kasvattanut nopeasti suosiotaan ja lajikkeita on tarjolla runsaasti. Minua itseäni kiehtoisi kovasti luonnonlajien kasvatus. Oma lukunsa on myös Maatiaisamaryllis. Joka on perinnekasvi. Itsekin sain muutaman pienen sivusipulin tässä taannoin ja toivon niiden menestyvän ja viihtyvän.

 Ritarinkukkia puutarhalla

Muita yleisiä joulukukkia ovat Tulilatva (Kalanchoe blossfeldiana), Ludisia (Ludisia discolor), Jouluruusu (Suku Helleborus), Hyasintti (Hyacinthus orientalis) ja itselleni uudempi ja kiinnostava Ardisia (Ardisia crenata). Tulilatva on kotoisin Itä-Afrikasta ja Madagaskarilta. Ludisia kuuluu Orkideoihin ja on niin sanottu maaorkidea. Eli ei ole epifyytti. Hyasintti on kotoisin Turkin ja Syyrian alueilta. Ardisia on vieraampi omalla kahdalla ja jouluksi olenkin harkinnut ostavani kyseisen kasvin. Se on Keski-Euroopassa ilmeisesti perinteinen joulu- ja syyskukka. Se on kiehtovan oloinen ja kaunis punaisine marjoineen. On myös olemassa valkomarjaisia. Lisäilen tänne sitten hoito-ohjeita, jos satun löytämään ardisian.

 Kerrottu Tulilatva

 Perinteinen punainen Tulilatva